Eva Isaksson

Valkealan kirjasto on ulkonaisesti varsin vaatimattoman oloinen - mutta kuten monen kirjaston kohdalla, ulkoasu pettää. Vaikka sisäänkäynti on yllättävänkin karu, tila on sisältä moderni ja tyylikäs.

Kirjaston piha ei ole tasainen, vaan parkkialueelta ovelle on jonkin verran nousua. Matalat portaat voi tarvittaessa ylittää kiinteää sementtiliuskaa pitkin.

Kirjaston huomaamaton sisäänkäynti

Saavuin kirjastoon perjantaina aamupäivällä. Paikalla ollut henkilökunta tuijotti oudompaa kävijää avoimen hämmentyneesti. Käykö tässä kirjastossa etupäässä kanta-asiakkaita? Myöhemmin kirjastoon pelmahti ryhmä lapsia, jotka olivat kirjastossa kuin kotonaan.

Kirjastotilaa suunniteltaessa on keskitytty kaikkein perinteisimpiin asioihin: hyllyihin, palvelutiskiin, lukualueisiin. Sen sijaan asiakaspäätteet on sijoitettu vaikean oloisesti nurkkauksiin ja sivupöydille. Niiden mitoitukset ovat keskivertokäyttäjää varten.

Palvelutiski

Kuumana kesäpäivänä en kohtuullisen etsiskelyn jälkeen löytänyt äänikirjoja. Isotekstiset ja selkokirjat kyllä paikansin hiukan sivummalta. Vieraskielinen kirjallisuus on ovelasti sijoitettu yhteen kielten oppikirjojen ja sanakirjojen kanssa, ikäänkuin näiden kirjojen lukijat olisivat kaikki kielten opiskelijoita.

Hyllyrivistöä

Kirjastossa ei ole erillistä invavessaa, vaikkakin muut WC-tilat ovat kohtalaisen avarat. “Poistuessasi avaa molemmat lukot” kertoo oveen liimattu tarra, enkä voi kuvitella kenenkään poistuvan tällaisesta ovesta pyörätuolissa istuen.

Pääopasteet ovat isot ja näkyvästi esillä, mutta tarkempi opastus jättää toivomisen varaa. Mitenkähän kaunokirjallisuuden aakkostus oikein mahtaa kulkea?

Päätenurkka

Kommentoi kirjoitusta tai lähetä seurantailmoitus (trackback) omalta sivustoltasi.