Suomenlinnan kirjasto
Kirjastovierailut – 16. marraskuuta 2008 klo 1.52
Plussaa: Kirjastopalvelut
Miinusta: Niukkuus
Suomenlinnan kirjasto on tarkastuskierroksen viimeinen kirjasto Helsingissä. Se on avoinna vain keskiviikosta lauantaihin. Sijainti kartalla näyttää helpolta, mutta olen vähällä kulkea ohi, sillä kulkuväylän varrelta kirjaston mainoskylttiä ei erota.
Suomenlinna on liikuntaesteiselle haasteellinen ympäristö. Lauttarannasta eteenpäin pääseminen tuntuu aika toivottomalta. Liikenne on rajoitettu huoltoajoon - tosin täälläkin näkyy yksittäisiä henkilöautoja. Kirjaston luo pääseminen autolla saattaisi olla vaihtoehto. ellei sisäpihalle johtava porttikäytävä olisi hiukan ahdas. Lopullinen liikkumiseste ovat kirjastoon johtavat portaat.
Sisällä kirjastossa on kyllä sen pienuudesta huolimatta tilaa, mutta rehellisesti sanottuna Suomenlinna kirjastoineen ei ollenkaan sovellu liikuntaesteisille. Lähin inva-wc on lauttarannan kioskissa, tosin sen ovea ei ole merkitty mitenkään.
Itse kirjastossakaan ei juuri näy opasteita, lukuunottamatta tavallisia hyllynlaitaopasteita. Valaistus on tunnelmallinen - kirjastosali on ympäristönä varsin kaunis. Vähäiset tietokoneet ovat matalalla. Automaatteja ei täällä selvästikään tarvita sillä asiakkaita ei varmaan käy ruuhkaksi asti. Käydessäni näin kaksi asiakasta, aikuisen ja lapsen. Kumpikin meni asioimaan suoraan palvelutiskille.
Pieni kirjasto tarjoaa suunnilleen joka tarkastuskohdassa niukkuutta. En löydä lainkaan kaunokirjallisuutta muilla kielillä kuin suomeksi. En näe jälkeäkään isotekstisistä kirjoistä. Täällä ei ole seksologiaosaston kirjoja seksuaalivähemmistöille, eikä tietenkään Volttia.
Lastenosastoa ei ole koolla pilattu, joten mistään nuorten osastostakaan ei tämän kirjaston kohdalla voi puhua. Olen kuitenkin aivan varma että Suomenlinnassa asuvat arvostavat kaunista kirjastoaan ja sen tarjoamia palveluita.
