Huomaamaton sisäänkäynti

Huomaamattomasta ulkonäöstä huolimatta sisällä rakennuksessa on varsin asiallinen kirjasto. Asiakkaitakin täällä parveilee kiitettävästi huolimatta todella helteisestä heinäkuisesta päivästä.

Aivan sisäänkäynnin edessä on merkitty invaparkkipaikka. Siitä tie kirjastoon johtaa loivien mutta harmillisten kynnysten ja perinteisen vedettävän oven ohi. Ovenedusritilää ja kynnystä on sentään loivennettu metallisilla luiskilla.

Päätteet ikkunapöydällä

Tämä kirjasto kuuluu niihin, joita suunniteltaessa ei tietoteknisten laitteiden sijoittelua ole pohdittu etukäteen. Asiakkaiden päätteet löytyvät pitkältä ikkunaneduspöydältä, jossa työskentelyolosuhteet eivät ole ihanteelliset, vaikka ikkunasta avautuma maisema onkin mukavaa katseltavaa.

Hyllyrivistöjen välissä on täällä kohtuullisesti tilaa liikkua ja ainakin kesäpäivänä valaistus on varsin miellyttävä. Ylhäällä, portaikon päässä, on rauhallinen lukuparvi. Tänne olisi varmasti saanut mahtumaan hiukan lisääkin yläkertaa ja hissin.

Yleisnäkymää yläkerran lukuparvelta

Esteettömyydestä kirjastolle voi antaa tyydyttävän arvosanan. Isotekstiset, selkokirjat ja äänikirjat löytyvät ilahduttavasti heti ovensuusta hiukan matalammasta hyllystä. Vaikka erillistä invavessaa ei ole, niin molemmat asiakas-WC:t ovat todella tilavia.

Kirjaston heikkouksiin kuuluvat opasteet. Ne löytyvät hyllyjen päältä kuten niin monista muistakin kirjastoista, mutta täällä ne ovat oudosti taaksepäin kallellaan. Jotkin opasteet on jälkeenpäin tehty käsin.

Kallellaan ja ylhäällä

Lasten osasto on sijoitettu kätevästi heti sisäänkäynnin yhteyteen. Nuortenosasto on siitä selkeästi erillään, mutta nuorille ei ole saatu tänne mahtumaan riittävän kokoista nurkkausta.

Kirjastosta saa varsin yleisvaikutelman viihtyisänä paikkana, jonne lähistöllä asuvien on helppo poiketa asiointireissullaan.

Näköalassa ei ole moittimista

Kirjaston piha ei ole tasainen, vaan parkkialueelta ovelle on jonkin verran nousua. Matalat portaat voi tarvittaessa ylittää kiinteää sementtiliuskaa pitkin.

Kirjaston huomaamaton sisäänkäynti

Saavuin kirjastoon perjantaina aamupäivällä. Paikalla ollut henkilökunta tuijotti oudompaa kävijää avoimen hämmentyneesti. Käykö tässä kirjastossa etupäässä kanta-asiakkaita? Myöhemmin kirjastoon pelmahti ryhmä lapsia, jotka olivat kirjastossa kuin kotonaan.

Kirjastotilaa suunniteltaessa on keskitytty kaikkein perinteisimpiin asioihin: hyllyihin, palvelutiskiin, lukualueisiin. Sen sijaan asiakaspäätteet on sijoitettu vaikean oloisesti nurkkauksiin ja sivupöydille. Niiden mitoitukset ovat keskivertokäyttäjää varten.

Palvelutiski

Kuumana kesäpäivänä en kohtuullisen etsiskelyn jälkeen löytänyt äänikirjoja. Isotekstiset ja selkokirjat kyllä paikansin hiukan sivummalta. Vieraskielinen kirjallisuus on ovelasti sijoitettu yhteen kielten oppikirjojen ja sanakirjojen kanssa, ikäänkuin näiden kirjojen lukijat olisivat kaikki kielten opiskelijoita.

Hyllyrivistöä

Kirjastossa ei ole erillistä invavessaa, vaikkakin muut WC-tilat ovat kohtalaisen avarat. “Poistuessasi avaa molemmat lukot” kertoo oveen liimattu tarra, enkä voi kuvitella kenenkään poistuvan tällaisesta ovesta pyörätuolissa istuen.

Pääopasteet ovat isot ja näkyvästi esillä, mutta tarkempi opastus jättää toivomisen varaa. Mitenkähän kaunokirjallisuuden aakkostus oikein mahtaa kulkea?

Päätenurkka

Kirjaston sisäänkäynti on huomaamaton

Pääsisäänkäynnin puolella ei ole invaparkkia, mutta automaattiovet helpottavat sisään saapumista - tosin ne eivät ole suorassa linjassa. Pelkän tuulikaapin sijasta kirjastolla on myös erillinen tilava eteinen, josta inva-wc löytyy etsiskelemättä.

Sisällä kirjastossa katse alkaa poimia monia poikkeuksellisia piirteitä. Ensinnäkään tässä kirjastossa ei tarvitse törmäillä ahtaissa hyllyväleissä. En tiedä, olenko koskaan käynyt kirjastossa, jossa on näin avarat tilat. Toinen paljon nähnyttä kävijää hämmästyttävä asia on matalalle sijoitettujen esittelypöytien määrä. Monia teemakokonaisuuksia ja uutuuksia on koottu tyrkylle niin, ettei niitä selailevan tarvitse kurkotella.

Näkymä palvelualueelle

Automaattia joka korkeudelle

Myös asiakaspalveluautomaattien rivistö yllättää: kolme automaattia, joista jokainen on eri korkuinen. Mataluuden ihanne on täällä niin kaikenkattava, että alan poikkeuksellisesti huolestua pidemmästä asiakaskunnasta - entä jos selkä ei kestä kumartumista?

Kirjaston valaistus on miellyttävän tasainen. Kattoikkunoiden lävitse siivilöityy juuri sopivasti päivänvaloa, sen sijaan en tiedä millainen valaistus on pimeän aikaan, sillä olen käynyt täällä vain keskellä päivää.

Daisy-äänikirjavalikoimaa

Kirjaston vahvuuksiin pitää lisätä opasteet, mustaa valkoisella kiiltelemättömällä pohjalla. Isotekstisten, selkokirjojen ja äänikirjojen sijainti ja opasteet olivat suorastaan esimerkilliset ja aineistoa paljon. Äänikirjojen puolella näkövammaisille tarkoitetut Celia-kirjaston äänikirjat olivat erikseen varsin selkeästi esillä.

Oleskelutilaa on tässä kirjastossa kiitettävästi, eikä lasten ja nuorten osastoa ole tarvinnut ahtaa tiiviisti kiinni toisiinsa. Sen huomaa myös kirjastossa viihtyvästä asiakaskunnasta, joka edustaa varsin laajaa ikäryhmien kirjoa.

Hyllyjen väliin todella mahtuu

Koska kyseessä on maakuntakirjasto, kokoelmat ovat erityisen kattavat ja myös kielillä löytyy tyydyttävä määrä lehtiä. Kaakkois-Suomessa kun ollaan, venäjänkielistä aineistoa on runsaahkosti.

Kirjasto sijaitsee Kuusankoskitalossa

Kävin jo entuudestaan tutussa kirjastossa heinäkuussa 2009. Se on suuri, avara tila, jossa kokoelmat sijaitsevat kahdessa kerroksessa. Sisään on melko helppo tulla, minkä sain todeta seuratessani pyörätuolilla kirjastossa rullailevaa asiakasta. Esteettömyyden perusasiat kuten hissi ja invavessa ovat kunnossa. Moitittavaakin löytyy: hyllyt ovat hiukan tavallista korkeamman oloiset, ja tyylikkäisiin portaisiin saattaa niiden alitse kulkiessa epähuomiossa törmätä.

Rullaten kirjastoon!

Hyllyjen välissä on kohtuullisesti tilaa, tässä kirjastossa mahtuu kyllä liikkumaan. Tässäkin kirjastossa oudommalla kävijällä on hiukan vaikeuksia löytää oikeaa osastoa. Opasteet ovat kiiltäväpintaiset, vaikka niihin on selvästi yritetty panostaa. Isotekstiset, ääni- ja selkokirjat ovat löytyvästi esillä, mutta opasteteksti hyllyn reunassa on varsin “taiteellinen” eri fonttikokoineen.

Päiväsaikaan valaistus tuntui hiukan hämärältä. Maisema Kymijoen rantapuistoon on kyllä komea.

Kirjasto on moderni ja tilava

Kirjaston lainausautomaatin alla sen etupuolella näyttää yllättäen olevan tilaa pyörätuolin käyttäjälle. Muutoin yleisön käyttöön varatut päätteet ovat lähinnä seisomapäätteitä.

Lasten ja nuorten osastolle on tässä kirjastossa varattu kummallekin tilaa, mutta hienoista kalusteista huolimatta vaikutelma on enemmänkin tyylikäs kuin aidosti viihtyisä. Ehkä näiden osastojen tyhjyys käyntini aikana johtui vain kesäkaudesta?

Korkeiden hyllyjen kuilu

Kirjasto sijaitsee aivan Voikkaan taajamakeskustassa matalan kerrostalon yläkerrassa. Samassa rakennuksessa on liikehuoneistoja. Hissitöntä taloa on väkisinkin kutsuttava esteelliseksi. Sisään kirjastoon pääsee ainoastaan portaikon kautta.

Tästä pääsee kirjastoon

Ylös kirjastoon päästyään tuntee siirtyneensä jollekin aiemmalle vuosikymmenelle. Tällaista ehkä oli lapsuuteni kirjastoissa, 1960-70 -luvuilla, vaikka tiski onkin uudempaa mallia ja jonnekin nurkkiin on saatu ahdettua päätteitäkin. Hyllyt ovat täynnä kirjoja, joten tilanpuutteen tuntu on hallitseva. Kirjaston henkilökunnan työtiloissa näkyy pikaisesti vilkaisten lisää hyllyihin tiiviisti varastoitua aineistoa.

Voikkaallakin hyllyt ovat täynnä

Kirjaston kokoelmien sijainteja on ahtauden takia vaikea hahmottaa ensikäynnillä, eivätkä opasteet auta asiaa kovin paljon. Kävijöitä kirjastossa kuitenkin riittää. Vaikuttaa siltä, että paikkakuntalaiset varmaan löytävät täältä etsimänsä.

Lasten ja nuorten osastot löytyvät kyljekkäin. Käykö kirjastossa nuoria? Toivottavasti, vaikka heille ei tunnu löytyvän paljoakaan oleskelutilaa.

Palvelutiski ja lastenosasto

Yritin paikantaa isotekstisiä ja äänikirjoja, mutta ne jäivät löytymättä, kuten monet muutkin kirjastoista nykyään kohtuullisen yleisesti löytyvät esteettömyyttä edistävät asiat. Invavessaa ei ole, koska sen mahdolliset käyttäjät eivät kirjastoon pääsisi.

Hiukan nuhjuisen tuntuisenakin kirjasto on sympaattinen, ja voi vain toivoa, että se säilyy menoleikkausten uhkaamassa Kouvolassa.

Kirjasto keskellä taajamaa

Jaalan kirjaston sisäänkäynti

Koulun vieressä sijaitseva Jaalan kirjasto on tunnelmaltaan varsin yhteisöllinen. Henkilökuntaa on paikalla lähes aina yksi ainoa. Moni kävijä viihtyy tiskin äärellä kirjastovirkailijan kanssa rupatellen. Kirjastotila ei ole suuren suuri, joten tila tuntuu varsin tiiviiltä.

Vedettävän oven edessä pieni kynnys, eikä sisääntuloreittiä voi pitää erityisen esteettömänä muutenkaan. Kirjaston tiloista löytyy tasoeroja sekä kaunokirjallisuuden puolelta että yhdistetyn lehtien lukutilan ja käsikirjaston puolelta. Luiska kyllä löytyy, mutta nousu tuntuu jyrkältä.

Lukualueelle nousu on melko korkea

Isotekstiset teokset ja äänikirjat löytyvät heti sisäänkäynnin jälkeen. Niiden yhteyteen on sijoitettu päätteitä, jotka ovat yleensä ahkerassa käytössä. Työpisteiden tiivis sijoittelu sisäänkäynnin lähelle kielii kirjaston tilanpuutteesta.

Kun tilaa on vähän, Jaalan kirjastossa on keskitytty olennaiseen eli kirjoihin. Hyllyt ovat täynään kirjoja, kasvunvaraa ei liiemmälti ole. Hyllyjen syleilyssä harhaileva vierailija kaipaa hiukan selkeämpiä opasteita. Kaunokirjallisuuden puolella aakkoset kulkevat pitkin hyllyjä oikullisesti.

Kirjat ovat pääosassa

Kirjastot ovat osa suomalaisen sivistyksen selkärankaa. Jaalassa kirjasto on joutunut sinnittelemään tässä tärkeässä tehtävässään melko vähin resurssein. Kuntaliitoksen jälkeen 2009 Jaalan kirjasto on osa Kouvolan kaupungin kirjastojen muodostamaa kokonaisuutta. On ehkä vielä vaikea arvioida, miten muutos on vaikuttanut kirjaston toimintaan ja kokoelmiin. Sen sivutoimipisteenä toiminut Huhdasjärven lainausasema korvattiin 2010 kirjastoautolla, jota en ole lainkaan nähnyt, koska sen aikataulut eivät ole osuneet omieni kanssa yksiin.

Jaalan vaakuna koristi seinää kesällä 2009

Uusi työpaikkani on Helsingin yliopiston kirjaston Kumpulan kampuskirjasto. Se on yksi neljästä suuresta kampuskirjastosta, joista kukin on teettänyt oman esteettömyysselvityksensä. Uuden Kaisa-taloon valmistumassa olevan keskustakampuksen kirjaston suunnittelussa otetaan esteettömyys jo suunnitteluvaiheessa huomioon, ja olen ollut mukana työryhmässä joka pohtii sen esteettömyyttä.

IUCAAn kirjasto Punessa, Intiassa oli kaunis muttei esteetön

Muutenkin elämä on ollut kiireistä. Olin helmikuussa tähtitieteen kirjastoalan konferenssissa Punessa, Intiassa. Siellä pitämäni esitelmä “E-accessible astronomy” kuvailee tähtitieteen esteettömien verkkopalveluiden tärkeyttä. Nyt on valmistumassa toimittamani konferenssin proceedings-julkaisu.

Tätä kirjoittaessani enemmän kuin hyvin ansaittua kesälomaa on vielä viikko jäljellä. Vietän sitä Kouvolassa, ja olen toiveikkaasti ajatellut tutustua ainakin yhteen kirjastoon lomallani.

Kaikki kolme ovat vahvoja ehdokkaita, mutta näissä vaaleissa aion äänestää Anna Moringia. Hänen vaaliteemansa ovat (1) seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, (2) kielivähemmistöjen ja vähemmistökielten asema on turvattava, (3) sukupuolten tasa-arvo. Kokonaisuutena Annan kampanja osuu lähimmäksi omia tavoitteitani.

Anna on muuten jo nuoresta pitäen osannut koota ihmisiä yhteen. Muistan miten hän vielä koulua käydessään järjesti tapaamisen ylläpitämäni sapfo-listan jäsenille - ihailtavan räväkkä veto sen ikäiseltä 1990-luvun alkupuolella. Annan imuun kannattaa heittäytyä näissä vaaleissa!

Stakesille tutkimusta mm. tulkkipalveluista ja muistisairaiden palveluista tehneen Päivi Topon alustus “Tiedon tasa-arvo” oli innostava. Topo pohti kuka määrittelee mitä tietoa tuotetaan ja miten sitä tuotetaan. Kenellä on pääsy tuotettuun tietoon? Tulkkipalvelujen käyttäjien omia kokemuksia kartoittanut Kuulo- ja puhevammaisten tulkkipalvelut (2000) oli Stakesin ensimmäinen esteetön verkkojulkaisu. Nyt sitä ei enää näytä löytyvän verkkoversiona.

Topo nosti esiin muistisairaat, joita koskevaa tietoa ei juuri ole tuotettu heidän omista lähtökohdistaan, vaan hoitajien ja omaisten lähtökohdista. Näin tuotettu tieto voi olla tehotonta, esineellistävää ja jopa väheksyvää.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri Reetta Kettunen korosti samassa hengessä, että tietoa pitäisi pystyä paitsi vastaanottamaan myös tuottamaan itse omalla kommunikointitavalla. Mikäli ei ole mahdollista toimia tiedon tuottajana, ei ole mahdollista toimia yhteiskunnassa.

Vammaisten tietokirjallisuus

Selkokirjallisuutta esitteli Leealaura Leskelä Selkokeskuksesta. Tätä aineistoa tarvitsevia on paljon: mm. eri tavoin vammaiset, dyslektikot, monet ikäihmiset, suomea huonosti osaavat tai lukemaan tottumattomat henkilöt, mielenterveyskuntoutujat ja koululaiset - arvion mukaan 4-7% suomalaisista. Selkokirjallisuutta on valtiontuella julkaistu parisataa nimekettä noin 30 vuoden ajanjaksolla.

Selkokieltä voi opetella kursseilla, mutta sitä voi myös itseopiskella. Selkeästi kirjoitettaessa tulee välttää upotettuja sivulauseita - tosin pelkkiä päälauseita sisältävä teksti on sekin vaikea hahmottaa. Tekstin ulkoasukin on tärkeää: kirjasinkoon tulee olla riittävä, tekstin ilmavasti ladottua ja oikealta liehureunaista.

Näkövammaisten kirjasto Celia toimii myös aineiston tuottajana. Siinä ominaisuudessa se ei toimi kustantajana, vaan muiden julkaisemien tekstien muokkajana näkövammaisten käyttämiin muotoihin: Daisy-laittein käytettäviksi äänikirjoiksi, pistekirjoitukselle ja myös elektroniseen, tietokoneella käytettävään muotoon. Vajaat puolet Celian tuottamasta aineistosta on tietokirjallisuutta. Jo käytöstä poistuneisiin äänikasetteihin verrattuna standardoitu, rakenteinen Daisy-teknologia on merkinnyt huomattavaa parannusta aineiston selailtavuuteen.

Viittomakielisten tietokirjallisuus on vääjäämättä videomuotoista, vaikka jotain yrityksiä onkin ollut kehittää painettavia versioita viittomista (esim. Sutton Sign Writing, HamNoSys). Opetusministeriön ehdotuksen (2007) mukaan Kuurojen liitto huolehtisi perustettavan Viittomakielisen kirjaston toiminnasta, joka olisi alkanut 2008. Näin nopeasti asia ei kuitenkaan näy edenneen.

Muita erityisryhmiä

Seminaarin toisessa osassa käsiteltiin muiden erityisryhmien tietokirjallisuutta. Vankilassa tarvittava tietokirjallisuus tukee vankeja heidän vapautumisen jälkeisessä työllistymisessään ja arkielämässään. Luki-Tuki sisältää mm. tähän tarkoitukseen sopivia julkaisuja.

Romanien keskuudessa on puhuttu sana ollut vallassa. Tiedetään romanivanhuksia, joiden muistissa on valtava määrä muiden romanien elämänkokemuksia. Tämä muistieto pitäisi saada talteen. Tekeillä on romanien historia Suomessa 1500-luvulta tähän päivään romanien omasta näkökulmasta.

Seminaarissa käsiteltiin myös saamenkielistä tietokirjallisuutta, tosin valitettavan luettelomaisesti. Sen kohdalla korostui rahoituksen puute. Lasten saamen kielellä julkaistun tietokirjallisuuden puute on epäkohta.

Maahanmuuttajien tietokirjallisuudessa keskeisellä sijalla ovat oppikirjat. Maahanmuuttajat ovat kuitenkin niin heterogeeninen ryhmä, että kaikille soveltuvia oppikirjoja on haasteellista tehdä.

Olin aikonut käydä lävitse kaikki Helsingin lähikirjastot kunnallisvaaleihin mennessä. Urakka oli valtava, sillä Helsingissä on peräti 36 lähikirjastoa. Viimeisen tarkastin viikkoja vaalien jälkeen. Syyspäivän pimetessä astuin Suomenlinnan lauttaan ja koin Helsingin kokoelmiltaan ja aukioloajoiltaan pienimmän kirjaston. Kirjastokäynti tuntui silti juhlalta. Paikka oli kaunis ja varmasti myös tarpeellinen henkireikä saarelaisille.

Suomenlinnassakin asuvalla on käytössään Suomen suurin kirjasto, sillä tilattuna sinne saapuu kirjoja HelMet-kirjastojen valtavista valikoimista. Pienenkin kirjaston asiakas hyötyy Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten yhteisestä kirjastoverkosta.

Siispä seuraavaksi suuntaan lähikuntien kirjastoihin. Kirjastojen maantieteellinen verkko on laaja - Kauklahdesta Korsoon saakka. Luulen, että kirjastokäyntejä riittää pitkälle ensi vuoden puolelle saakka. Vaalien alla sain yhden kirjastotarkastuslomakkeen Nöykkiön kirjastoon liittyen. Kartan perusteella Nöykkiöön on melkoisesti matkaa kotoani Vallilasta, joten aivan ensimmäiseksi en ehkä lähde sinne.

Espoon lähestymistapa kirjastoihin on ollut hyvin erilainen kuin Helsingin. Lihavina vuosina siellä satsattiin suuriin liikekeskuskirjastoihin, joita löytyy Leppävaaran Sellosta ja Matinkylän Omenasta. Seuraava liikekeskuskirjasto tulee olemaan Keski-Espoon Entressessä. Näiden vuokrat ovat todella korkeat ja niiden kustannukset ovat merkinneet aukioloaikojen supistuksia muualla - jopa niitä lähimpien pienten kirjastojen lakkauttamista.

Nämä suuret kirjastot ovat olleet myös hyvin suosittuja, vaikka käyttäjiltä kysyttäessä nämä ilmoittavat yleensä pitävänsä lähikirjastojen säilyttämistä parempana vaihtoehtona. Suurten kirjastojen toimintaidea painottaa mm. verkkoläsnäoloa, yritysyhteistyötä ja erilaisia innovatiivisia toimintoja. Espooseen verrattuna Helsinki on satsannut vahvemmin perinteisiin lähikirjastoihin. Siellä kirjastoja löytyy mm. kulttuurikeskusten (Malmitalo, Kanneltalo, Vuotalo jne.) yhteydestä. Helsingissä ei liene ainoatakaan varsinaista liikekeskuskirjastoa, vaikka jotkin niistä ovatkin liikekeskusten vieressä.

Seuraava kirjastotarkastusraportti on luvassa Espoossa, kaukana omilta turvallisilta reiteiltäni.