Eva Isaksson

Evan kuva


Evan saa kiinni osoitteella eva.isaksson@vihreat.fi

Arkisto

Helsingistä Espooseen

EspooHelsinki – 19. marraskuuta 2008

Leppävaaran kirjasto

Olin aikonut käydä lävitse kaikki Helsingin lähikirjastot kunnallisvaaleihin mennessä. Urakka oli valtava, sillä Helsingissä on peräti 36 lähikirjastoa. Viimeisen tarkastin viikkoja vaalien jälkeen. Syyspäivän pimetessä astuin Suomenlinnan lauttaan ja koin Helsingin kokoelmiltaan ja aukioloajoiltaan pienimmän kirjaston. Kirjastokäynti tuntui silti juhlalta. Paikka oli kaunis ja varmasti myös tarpeellinen henkireikä saarelaisille.

Suomenlinnassakin asuvalla on käytössään Suomen suurin kirjasto, sillä tilattuna sinne saapuu kirjoja HelMet-kirjastojen valtavista valikoimista. Pienenkin kirjaston asiakas hyötyy Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten yhteisestä kirjastoverkosta.

Siispä seuraavaksi suuntaan lähikuntien kirjastoihin. Kirjastojen maantieteellinen verkko on laaja - Kauklahdesta Korsoon saakka. Luulen, että kirjastokäyntejä riittää pitkälle ensi vuoden puolelle saakka. Vaalien alla sain yhden kirjastotarkastuslomakkeen Nöykkiön kirjastoon liittyen. Kartan perusteella Nöykkiöön on melkoisesti matkaa kotoani Vallilasta, joten aivan ensimmäiseksi en ehkä lähde sinne.

Espoon lähestymistapa kirjastoihin on ollut hyvin erilainen kuin Helsingin. Lihavina vuosina siellä satsattiin suuriin liikekeskuskirjastoihin, joita löytyy Leppävaaran Sellosta ja Matinkylän Omenasta. Seuraava liikekeskuskirjasto tulee olemaan Keski-Espoon Entressessä. Näiden vuokrat ovat todella korkeat ja niiden kustannukset ovat merkinneet aukioloaikojen supistuksia muualla - jopa niitä lähimpien pienten kirjastojen lakkauttamista.

Nämä suuret kirjastot ovat olleet myös hyvin suosittuja, vaikka käyttäjiltä kysyttäessä nämä ilmoittavat yleensä pitävänsä lähikirjastojen säilyttämistä parempana vaihtoehtona. Suurten kirjastojen toimintaidea painottaa mm. verkkoläsnäoloa, yritysyhteistyötä ja erilaisia innovatiivisia toimintoja. Espooseen verrattuna Helsinki on satsannut vahvemmin perinteisiin lähikirjastoihin. Siellä kirjastoja löytyy mm. kulttuurikeskusten (Malmitalo, Kanneltalo, Vuotalo jne.) yhteydestä. Helsingissä ei liene ainoatakaan varsinaista liikekeskuskirjastoa, vaikka jotkin niistä ovatkin liikekeskusten vieressä.

Seuraava kirjastotarkastusraportti on luvassa Espoossa, kaukana omilta turvallisilta reiteiltäni.

Ei kommentteja »

Suomenlinnan kirjasto

Kirjastovierailut – 16. marraskuuta 2008

Plussaa: Kirjastopalvelut
Miinusta: Niukkuus

Suomenlinnan kirjasto on tarkastuskierroksen viimeinen kirjasto Helsingissä. Se on avoinna vain keskiviikosta lauantaihin. Sijainti kartalla näyttää helpolta, mutta olen vähällä kulkea ohi, sillä kulkuväylän varrelta kirjaston mainoskylttiä ei erota.

Suomenlinna on liikuntaesteiselle haasteellinen ympäristö. Lauttarannasta eteenpäin pääseminen tuntuu aika toivottomalta. Liikenne on rajoitettu huoltoajoon - tosin täälläkin näkyy yksittäisiä henkilöautoja. Kirjaston luo pääseminen autolla saattaisi olla vaihtoehto. ellei sisäpihalle johtava porttikäytävä olisi hiukan ahdas. Lopullinen liikkumiseste ovat kirjastoon johtavat portaat.

Sisällä kirjastossa on kyllä sen pienuudesta huolimatta tilaa, mutta rehellisesti sanottuna Suomenlinna kirjastoineen ei ollenkaan sovellu liikuntaesteisille. Lähin inva-wc on lauttarannan kioskissa, tosin sen ovea ei ole merkitty mitenkään.

Itse kirjastossakaan ei juuri näy opasteita, lukuunottamatta tavallisia hyllynlaitaopasteita. Valaistus on tunnelmallinen - kirjastosali on ympäristönä varsin kaunis. Vähäiset tietokoneet ovat matalalla. Automaatteja ei täällä selvästikään tarvita sillä asiakkaita ei varmaan käy ruuhkaksi asti. Käydessäni näin kaksi asiakasta, aikuisen ja lapsen. Kumpikin meni asioimaan suoraan palvelutiskille.

Pieni kirjasto tarjoaa suunnilleen joka tarkastuskohdassa niukkuutta. En löydä lainkaan kaunokirjallisuutta muilla kielillä kuin suomeksi. En näe jälkeäkään isotekstisistä kirjoistä. Täällä ei ole seksologiaosaston kirjoja seksuaalivähemmistöille, eikä tietenkään Volttia.

Lastenosastoa ei ole koolla pilattu, joten mistään nuorten osastostakaan ei tämän kirjaston kohdalla voi puhua. Olen kuitenkin aivan varma että Suomenlinnassa asuvat arvostavat kaunista kirjastoaan ja sen tarjoamia palveluita.

Ei kommentteja »

Maunulan kirjasto

Kirjastovierailut – 15. marraskuuta 2008

Plussaa: Lainausautomaatti johon ulottuu sivusta
Miinusta: Korkeat hyllyt

Maunulan kirjasto sijaitsee kaksikerroksisen rakennuksen toisessa kerroksessa. Talo rakennettiin aikoinaan päiväkodiksi ja nuorisotaloksi. Kirjasto on toiminut tiloissa 1995 lähtien, nuorisotalo on muuttanut muualle.

Invaparkkipaikkaa ei pihassa ole, muutama tavallinen asiakaspaikka kylläkin. Kynnyksistä ei ole haittaa, mutta tuulikaapittoman oven vedin on yllättävän korkealla. Hissi on 3 hengen läpiajohissi. Kokeilen sitä ja huomaan että sen ovi avautuu toiseen kerrokseen tultaessa automaattisesti.

Kirjaston ovi on toisessa kerroksessa avoinna. Palvelutiski on sijoitettu siten ettei sieltä näe edes tälle ovelle, joten pyörätuolilla saapuvan kannattaa selvitä omatoimisesti ylös ja sisään saakka.

Hyllyt vaikuttavat poikkeuksellisen korkeilta. Alin hyllytaso on viistottu, ja sitä käytetään lähinnä kirjojen esillepanoon. Myös lehtien lukusalissa lehdet on sijoitettu varsin ylös, niin ettei lyhyempikasvuinen ehkä ulottuisi niihin.

Hyllynreunaopasteet ovat aivan hyllyjen yläpäässä. Vaikka isotekstiset ja äänikirjat on sijoitettu melko hyvälle paikalle, kohtuullisen lähelle sisäänkäyntiä, niiden kohdalta opaste puuttuu. Hyllystä löytyy kyllä hyllyopaste - mustat kirjaimet läpinäkyvällä pohjalla eivät erotu kovin hyvin puuta vasten.

Kirjaston tiloista löytyvät tavalliset wc:t. Mikäli talossa kuitenkin sattuisi olemaan inva-wc, niin ainakaan sen opastetta ei näy missään.

Asiakaspäätteitä ja tietokoneita on eri korkeuksilla. Matalammalle sijoitettuja tietokoneita löytyy huoneesta, jota ei ole merkitty opastein ja jonka lasiseinät on suojattu kaihtimin. Palautusautomaatti on tiskillä hankalasti ulottuvilla. Sen sijaan lainausautomaatti seisoo omalla erillisellä pöydällään. Pöytä on korkeahko, silti voin kuvitella että pyörätuolissa istuva ehkä ulottuisi työntämään kirjastokorttinsa lukijaan sivulta. Mietin, kannattaisiko automaatteja muuallakin sijoittaa tällä tavoin?

Kirjaston valaistus on keskitasoa hiukan himmeämpi ja yleisvaikutelma tunnelmallinen.

Kielivalikoimaa tarkastellessani en onnistunut löytämään muuta ruotsinkielistä kaunokirjallisuutta kuin dekkarit. Ehkä en jaksanut etsiä riittävän pitkään? Venäjänkieliset kirjat on laitettu hyllyn alatasolle “lepäämään”.

Seksologian osasto on tässä kirjastossa varsin suppea kooltaan, vähemmistökirjoja sentään löytyy yksi. Volttia ei kirjastoon tule.

Kirjastossa oli illalla käydessäni aikuisia asiakkaita ja pari nuorta. Viimeksimainitut istuivat nuorten omassa tilassa, joka on sijoitettu melko kookkaan lastenosaston ja muun kirjastotilan väliin.

Ei kommentteja »

Tapulikaupungin kirjasto

Kirjastovierailut – 13. marraskuuta 2008

Plussaa: Avara
Miinusta: Hankala hissi

Tapulikaupungin kirjasto sijaitsee aivan Puistolan aseman ja palveluiden vieressä. Samassa talossa on liikehuoneistoja ja nuorisokeskus. Edessä on aseman parkkialue, mutta mitään erityistä invaparkkipaikkaa en sateisena ja pimeänä syysiltana erottanut.

Talon ulko-ovi on perinteinen, raskaahko aukivedettävä. Tuulikaappi on hiukan tavanomaista lyhyempi. Kynnystä on jonkin verran. Kirjasto on toisessa kerroksessa jonne pääsee joko kierreportaita tai hissillä. Hissi on kuuden hengen hissi, eikä se ole läpiajettava. Ylhäällä kirjastoon tulijaa odottaa taas uusi, auki vedettävä ovi.

Minkäänlaista wc:tä on täällä käydessäni pystynyt itse etsimällä paikantamaan, inva-wc:tä tai tavallista.

Kirjasto vaikuttaa kohtuullisen avaralta. Kalusteryhmiä ja kärryjä on jonkin verran, mutta täällä kyllä periaatteessa pystyisi liikkumaan pyörätuolillakin. Varsin huomaamattomat yleisopasteet löytyvät hyllyjen päältä. Hyllynpäätyopasteet ovat sinänsä selkeitä, mutta kiiltelevän levyn alla.

Asiakaspäätteitä ja tietokoneita varten ei ole erityisiä tasoja, vaan kirjasto näyttää turvautuneen tavallisiin pöytiin, joten ne ovat kaikki matalia. Palautusautomaatti on aivan tiskin reunassa, joten kortinlukijaan saattaisi ulottua sivusta, jos palautetuille kirjoille tarkoitetut kärryt eivät olisi edessä.

Isotekstisiä ja äänikirjoja en ehtinyt erikseen etsiä ennen kuin löysin ne sattumalta. Ne on toki merkitty hyllynpäätyopasteella, mutta mitään yleiskarttaa ei ole esillä, ja aineisto on sijoitettu melko perälle. Isotekstisiä kirjoja on täällä melko runsaasti.

Kielivalikoima oli suppeahko: ruotsi, englanti ja venäjä. Huomiota herättävää oli että venäjänkielistä kirjallisuutta näytti olevan suunnilleen saman verran kuin ruotsinkielistä kaunokirjallisuutta. Aineistoa tarkastellessani venäjänkieliselle hyllylle ilmaantui asiakas kirjoja selailemaan.

Seksologian hyllyssä valikoima oli kohtuullinen, ja hyllyssä perusteoksia: Lesbokirja, Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia, Ulos kaapista. Volttia ei tähän kirjastoon tule.

Illansuussa kirjastossa näkyi aikuisia asiakkaita. Nuorten hylly oli täällä sijotettu kirjastotilan keskivaiheille, istuskeluryhmien ja sarjakuvien lähelle aikuisten ja lasten osastojen väliin.

2 kommenttia »

Suutarilan kirjasto

Kirjastovierailut – 12. marraskuuta 2008

Plussaa: Hieno nuorten osasto
Miinusta: Kaupungin ahtain

Suutarilan kirjasto mainitaan Helsingin Sanomissa 1999 ilmestyneessä artikkelissa Helsingin pienimmäksi kirjastoksi. Pitääkö pienuus paikkansa?

Kirjasto sijaitsee kaupunginosan valtaväylän varrella samassa rakennuksessa muiden palveluiden kanssa: koulun, nuorisoasiainkeskuksen, päiväkodin ja hammashoitolan. Rakennuksen edessä on parkkipaikka, ja hetken etsiskelyllä sieltä löytyy myös invaparkki - joka tosin ei sijaitse lähimpänä sisäänkäyntiä vaan pari parkkiruutua etäänpänä.

Sisäänkäynnin edessä on kynnys, jossa on pieni loivennus, mutta joka silti vaikuttaa korkealta. Sisäänkäynti on tavallinen auki vedettävä ovi tuulikaappeineen. Kirjastoon mennään ala-aulasta omasta ovestaan.

Sisällä selviää, miksi kirjastoa sanotaan pieneksi. Suutarilan kirjasto on ylivoimaisesti ahtain kaikista Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteistä! Minulla on reppu selässä, ja sen kanssa eteneminen tuntuu suorastaan tukalalta. En voi kuvitella tänne pyörätuolia, en edes rollaattoria.

Ahtauden takiako henkilökuntaa on paikalla enemmän kuin pieneltä kirjastolta voisi odottaa? Palvelualttiin näköisinä heidän katseensa tarkkailee tiloja, aivan kuin he olisivat valmiudessa rientämään paikalle mikäli asiakas juuttuu kärryjen ja hyllyn väliin.

Ahtaudella on puolensakin. Täällä isotekstiset ja äänikirjat on sijoitettu aivan vastapäätä palvelutiskia, uutuuskirjojen lähelle. Tätä aineistoa tarvitsevia ei sentään tarvitse ohjata peränurkkaan.

Valaistus on miellyttävä, ei liian kirkas eikä himmeä. Asiakkaiden käyttöön tarkoitetuille matalampaan tasoon sijoitetuille tietokoneille joutuisi hiukan pujottelemaan, jos kukaan pyörätuolin käyttäjä niitä tavoittelisi. Matalalle sijoitettua HelMet-päätettä en löytänyt. Itsepalvelupäätteet ovat juuri niin hankalasti kuroteltavissa kuin lähes kaikissa muissakin kirjastoissa.

Rakennuksessa on inva-wc. Totean sen olemassaolon sisäänkäynnin luota löytyvästä opasteesta, jonka mukaan sitä tarvitsevan tulisi suunnata hissiä kohti. Tavalliset asiakas-wc:t ovat aivan sisäänkäynnin vieressä.

Pienen kirjaston vieraskieliset kokoelmat tuottavat pienen yllätyksen. Aineistoa ei ole erityisen paljon, mutta kielivalikoima on suurempi kuin monessa muussa kirjastossa. Sen sijaan seksologian hyllyssä ei ole paikalla ainoatakaan seksuaalivähemmistökirjaa, eikä lehtihyllyssä Volttia.

Etsin nuorten osastoa lasten osaston läheltä, ja olen jo varma että sitä ei edes ole. Lehtiosastoa katsellessani katseeni tavoittaa seinälle kiinnitetyt isot kirjaimet: “NUORET”. Kirjaston toinen pää on yhdistetty lehtien lukutila ja nuorten osasto. Ja selvästi se toimii, sillä paikalla on puolisen tusinaa nuorta. Tämän tilan suunnitteluun on selvästi käytetty aikaa ja mielikuvitusta, puhumattakaan Harry Potter -reksiviitasta. Onkohan kaupungin pienimmässä kirjastossa suurin ja kaunein nuorten osasto?

Kirjastossa oli käydessäni siellä keskellä päivää muutenkin vilkasta, ja kävijöiden ikähaitari laidasta laitaan. Kirjaston kodikkuutta lisäsi ikkunassa esillä ollut käsityönäyttely.

Ei kommentteja »

Pitäjänmäen kirjasto

Kirjastovierailut – 6. marraskuuta 2008

Plussaa: Väljät, viihtyisät tilat
Miinusta: Opasteet, hankalapääsyinen inva-wc

Pitäjänmäen kirjasto on rakennettu 1991. Yksikerroksinen rakennus sijaitsee hiukan sivussa koulun ja urheilukentän vieressä. Se on varsin kaunis arkkitehtuuriltaan ja ensivaikutelma kirjastosta on viihtyisä.

Saavun kirjastoon pimeällä, enkä hahmota, onko lähistöllä lainkaan merkittyä invaparkkia. Kirjaston edessä on kyllä parkkipaikkoja, mutta löytääkseen esteettömän reitin sisäänkäynnin luokse täytyy kierrellä. Sisäänkäynnille pääsee loivaa luiskaa pitkin. Luiskan huomaamattoman värisen kaiteen pää on ilmeisesti rikki, joten kaide törröttää kuin odottaen näkövammaista törmäämään siihen.

Ulko-ovella ei ole kynnyksiä. Oven vedin on vinoasennossa, mutta toisaalta ovi tuntuu melko kevyeltä. Sisältä lainaustiskiltä ei ole minkäänlaista näköyhteyttä ulko-ovelle, joten henkilökuntaa ei ehkä saa tarvittaessa auttamaan. Heti ulko-oven jälkeen vasemmalta löytyy inva-wc, mutta kahva on sijoitettu niin hankalaan tilaan kopiokoneen vierelle, ettei tässä tilassa taida oven omatoiminen aukivetäminen onnistua pyörätuolista käsin.

Sisällä kirjastossa on melko väljää, hyllyjen välissä pääsee periaatteessa liikkumaan. Hyllyt ovat korkeat, mutta tätä on kompensoitu siten että ylin hyllytaso on varattu kirjojen esillepanoon.

Valaistus tulee mm. korkealla katossa sijaitsevista loisteputkista. Se ei häikäise, mutta muistiinpanoja tehdessäni minua häiritsivät paperilla erottuvat varjot. Valaistus voisi olla tasaisempi.

Asiakkaiden käyttöön tarkoitetut päätteet ja tietokoneet olivat istumakorkeudella. Itsepalveluautomaatit sen sijaan oli täällä sijoitettu erityisen hankalasti - pyörätuolista käsin kurkottelu ei onnistu.

Kirjaston opasteissa oli toivomisen varaa. Yleisopasteita oli laitettu aivan liian korkealle. Hyllynpäätyopasteet olivat läpinäkyvällä, kiiltävällä pohjalla. Yleiskarttaa en löytänyt. Isotekstiset ja äänikirjat olivat täälläkin melko perällä ja löytyivät kohtuullisella vaivalla. Niistä oli toki tavanomainen hyllynpäätyopaste, jota ei aivan joka kirjastossa tunnu olevan.

Kielivalikoima oli muutoin varsin suppea, mutta venäjänkielisiä kirjoja oli hiukan enemmän kuin yleensä - myös lastenosastolla. Kirjastossa oli käyntihetkellä lähes pelkästään varttuneita asiakkaita. Nuorten osasto oli nurkkaus lastenosaston kyljessä, lähellä sarjakuvahyllyä.

Tästä kirjastosta ei löydy Voltti-lehteä, eikä seksologian kohdalta tällä käynnillä löytynyt hyllystä ainoatakaan seksuaalivähemmistökirjaa.

Ei kommentteja »

Etelä-Haagan kirjasto

Kirjastovierailut – 4. marraskuuta 2008

Plussaa: Tasanteinen luiska
Miinusta: Meluisa, ahdas yläkerta

Etela-Haagan kirjasto sijaitsee rauhallisella asuinalueella. Vaikka se sijaitsee melko lähellä Huopalahden asemaa, lähialueen mutkaisille kaduille on helppo eksyä. Löydän kirjaston jonkin aikaa kartan kanssa kierreltyäni.

Kirjaston edessä on asiakasparkkipaikka, mutta pimeässä en huomaa mitään erillistä invapysäköintiä. Ovelle johtava luiska on tasanteinen - pitkä ja loiva. Ovet ovat tavanomaiset auki vedettävät ja käydessäni avoinna.

Kirjasto on kahdessa kerroksessa ja arkkitehtonisesti varsin kaunis. Yleisvaikutelmana on avara, viihtyisä olohuone. Avaruuden tunnelma on hiukan harhaanjohtava, sillä kaunis keskuskuilu tekee yläkerroksesta ahtaan.

Kirjastosta löytyy hissin vierestä molemmista kerroksista kohtuullinen yleiskartta, jossa wc:n kohdalla kannattaisi osoittaa että se on myös inva-wc, jottei pyörätuolilla liikkuvan tarvitsisi kiertää nurkan taakse tarkistamassa asiaa. Wc:n oven ympäristössä on kärryjä jotka syövät liikkumatilaa.

Valaistuksen suunnitteluun on paneuduttu. Valoa tulee sekä suoraan että epäsuorasti, kokonaisvaikutelma on miellyttävän valoisa. Sen sijaan ilmastointi tuntuu kohisevan todella kovaa.

Kirjahyllyt ovat varsin korkeat. Matalammat asiakaskoneet on sijoitettu yläkertaan. Lainausautomaatit ovat täälläkin hankalasti jalkatilattoman, korkean ja syvän tiskin päällä. Tietokoneluokassa ja istuinryhmissä on hankalasti siirrettäviltä tuntuvia tuoleja.

Isotekstisiä ja äänikirjoja ei ole merkitty mitenkään yleiskarttaan, vaan ne pitää itse etsiä alakerran teemahyllyköistä. Kielivalikoimna on melko tavanomainen, kirjoja on jonkin verran ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi.

Lehtihyllyssä ei ole Volttia, seksologian puolella hyllyssä on kaksi kappaletta Ulos kaapista -teosta.

Nuorten nurkkaus on yläkerrassa, erillään lastenosastosta. Siellä ei käyntihetkellä näkynyt nuoria, alakerrassakin istui yksi ainoa lapsi tietokonetta käyttämässä. Alkuillasta kirjasto oli täynnä aikuisia.

Ei kommentteja »

Pikku Huopalahden lastenkirjasto

Kirjastovierailut – 1. marraskuuta 2008

Plussaa:
Miinusta: Aukioloajat

Saavun Pikku Huopalahden kirjastoon tavallisena torstaina kuuden maissa iltapäivällä ja huomaan ettei kirjasto ole auki. Olin kyllä lähtiessäni vilkaissut aukioloaikoja, mutten varmaankaan riittävän tarkasti.

YLEn kunnallisvaalikoneessa kysyttiin mm. että jos kotikunnan kirjastomäärärahoja lisättäisiin, tulisiko varat käyttää ennen muuta tieto- vai kaunokirjallisuuteen, musiikkiin, elokuviin nettiin vai kirjastonhoitajien palkkaukseen. En tiedä moniko vastaajista valitsi viimeisen vaihtoehdon, mutta kirjaston suljettu ovi kertoo kirjastoa auki pitävän henkilökunnan vähyydestä. Kirjastot sulkeutuvat Helsingissä yleensä perjantaisin jo kolmelta iltapäivällä. Pikku-Huopalahdessa aukioloaikaa on tarjolla vieläkin niukemmin.

Pikku Huopalahti on Ruoholahden tavoin rakennettu 1990-luvulla. Lieneekö lama-aika syynä siihen että molemmat kirjastot ovat lastenkirjastoja? Nämä kaupunginosat olisivat ansainneet täysimittaiset lähikirjastot, mutta koulurakennuksiin sijoitetut pienet kirjastot tehtiin lastenkirjastoiksi, ja molemmat ovat lähinnä hiukan suurennettuja koulukirjastoja mitoiltaan.

Koulun edessä on aukio muttei varsinaista parkkitilaa. Ulko-ovi tuulikaappeineen on kahvasta auki vedettävä, sen edessä on loivasti kohoava sementtiluiska. Kirjaston ovi on koulun aulatiloissa. Se on samaten korkeahkosta kahvasta auki vedettävä, mutta ovelle on hyvä näkyvyys kirjaston tiskiltä ja vahtimestarin kopista.

Kurkistelen kirjastoon sisään ikkunoista. Kirjaston tilat vaikuttavat saman kokoisilta kuin Ruoholahdessakin, mutta hyllyjen ja muiden kalusteiden sijoittelu on ainakin ulkoa katsoen ehkä hiukkasen väljempää. Verhojen takaa erotan istumakorkeudelle sijoitettuja tietokoneita. Opasteita en erota, ja valot ovat tietenkin sammuksissa.

Kirjaston aukioloajat vaikuttavat sen verran suppeilta, etten luultavasti lähiaikoina ehdi käymään tässä kirjastossa uudestaan. Näin myöskin sen kokoelmat jäivät tällä kertaa katsastamatta.

Ei kommentteja »

Puistolan kirjasto

Kirjastovierailut – 28. lokakuuta 2008

Plussaa: Lapsille suunnattu
Miinusta: Hälyisä

Puistolan kirjasto sijaitsee koulun kanssa samassa 1985 valmistuneessa rakennuksessa keskellä rauhallista pientaloaluetta. Vaikka se ei varsinaisesti sijaitsekaan syrjässä, kävijä saa silti vaikutelman ettei kirjasto olisi kovin keskeisellä paikalla.

Invaparkkia ei ole, ainoastaan viisi asiakaspaikkaa. Kirjaston sisäänkäynnin luokse kyllä periaatteessa pääsee, kun sen ensin löytää. Sisääntulon pieni kynnys on madallettu loivalla sementtiluiskalla. Sisäänkäynti on tavanomainen vedettävä ovi melko lyhyine tuulikaappeineen.

Kirjaston auki vedettävä ovi on erikseen koulun aulatiloissa. Se on kiinni ja keskiraskas. Aulatiloista löytyy myös inva-wc, mutta todella monen mutkan kautta kiertelemällä. Aulatilan opasteet saisivat olla selkeämmät.

Sisällä kirjastossa opasteita on enemmän. Tiskille on ripustettu varsin näkyviä opasteita, joiden ripustus vaikuttaa itse askarrellulta. Tieto- ja kaunokirjallisuuden yleisopasteet ovat hyllyjen päällä. Läpinäkyvinä niitä on hankalia hahmottaa. Valaistus tulee loisteputkista ja vaikuttaa tasaisen kirkkaalta.

Kirjaston sijainti koulun yhteydessä näkyy lastenosaston koossa. Uusi kävijä joutuu hetken etsimään aikuisten osastoa. Nuorten kirjoja on täällä erillisessä hyllyosastossa, mutta varsinaisesti tilat vaikuttavat lapsille mitoitetuilta.

Muuten hyllyvälit ovat varsin väljät huolimatta kirjaston pienuudesta. Se kostautuu joidenkin hyllyjen korkeutena. Jopa keskipituinen henkilö joutuu taivuttamaan niskaa reilusti nähdäkseen ylimmän hyllyn. Hyllyjen väleissä on joitakin tilaa syöviä istumaryhmiä.

Isotekstiset ja äänikirjat löytyivät kirjaston äärimmäisestä peränurkasta. Niiden kohdalla oli monistettu opaste, joka ei erotu ennen kuin menee riittävän lähelle. Aineistoa oli varsin paljon kirjaston koon huomioon ottaen.

HelMet-päätteitä ja tietokoneita ei täällä ollut paljon. Osa niistä oli matalia, osa korkeita.

Kielivalikoima oli suppeahko: ruotsi, englanti ja venäjä. Lehtihyllyssä ei ollut Volttia, seksologiahyllystä löytyi pari melko kulunutta kirjaa seksuaalivähemmistöistä.

Kirjastossa oli maanantai-iltapäivällä paljon lapsia, ilmeisesti koulun oppilaita. Vilkkaiden lapsiasiakkaiden aiheuttamaa hälyä oli melko paljon. Muina kävijöinä näkyi yksi nuori ja pari aikuista.

Ei kommentteja »

Ett bibliotek för alla

Vaalimiete – 25. lokakuuta 2008

När jag var 4 år gammal insjuknade jag i influensa i den stora pandemin som härjade 1957. Mamma har berättat att när jag plötsligt kunde ingenting höra, lärde jag mig att läsa i stället. Lyckligtvis fanns det en filial av Helsingfors stadsbibliotek i närheten. Därifrån kunde jag hämta hem så många böcker jag ville och sitta hela tiden med näsan i spännande berättelser.

Min pappa däremot besökte aldrig ett bibliotek. Varför det? Med sin klumpiga finska och sina fåtal skolår fanns det säkert en för hög mental tröskel för honom. Pappas läslust var dock stor. När jag var i tonåren måste jag släpa hem kassvis av svenska böcker för honom att läsa. Hertonäs filial var för liten för det, så jag måste bekanta mig med Rikhardsgatans dåtida huvudbibliotek för att hitta större utbud.

Det finska biblioteksväsendet är storartat. Det borde tillhöra alla som har läslust, inte bara för dem som läser på finska och som kan komma till biblioteket gående på egna fötter. Jag har besökt över tjugo närbibliotek i Helsingfors under några få veckor för att kolla om de är tillämpade för personer med funktionshinder. Är vårt fina bibliotek verkligen är för alla?

Jag har sett många bra lösningar. I gamla bibliotekshus som Berghäll och Rikhardsgatan finns det nu moderna hissar med vilka man kan komma med rullstol till alla våningar. Det finns gott om låga trösklar, invaparkering och lågplacerade datorer. Men det finns också otillgängliga bibliotek som Kaseberget, höga hyllor och lånautomater som endast en stående person kan använda. Det är oftast svårt att hitta talböcker, lättlästa och storstilade böcker, även när de finns någonstans i biblioteket. Resultat av mina biblioteksbesök finns på nätsidan www.evaisa.net.

Jag har också mött vänligt personal som är mer än villig att hjälpa kunder som behöver det. Men naturligtvis borde alla biblioteksbesökare kunna använda biblioteket på egen hand utan att hela tiden be om hjälp med att besöka toaletten för exempel.

Som tonåring sökte jag också efter böcker om homosexualitet. I den enda - rätt gamla - boken på närbibliotekets sexologihylla skrev författaren att det var en perversion. Hur ser den här sektionen ut nuförtiden? Det finns många fler och mycker positivare böcker än på 1960-talet, men även nu är dessa böcker rätt gamla. Jag kontaktade en bekant bibliotekarie som lovade att man kunde göra en s.k. ämnespaket om sexuella minoriteter, så att kunderna kunde hitta dessa böcker och annat material lättare. Också biblioteken kunde dra nytta av en uppdaterad lista av böcker ch filmer som de kunde skaffa till sina samlingar.

Efter att ha besökt så många bibliotek undrar jag vad pappa skulle ha tyckt om dem. Skulle han ha trivts i dem? Biblioteken har ju blivit mycket hemtrevligare sedan jag var ung, och söker nu aktivt att tjäna sina kunder. Men det finns fortfarande ganska få böcker på svenska i de flesta filialer även i en tvåspråkig storstad.

I huvudstadsregionen kan man beställa vilka som helst böcker man hittar i HelMet-samkatalogen och hämta dem från det egna biblioteket. Men det kostar 50 sent för varje beställning. På det sättet måste en svenskpråkig kund betala mer för att få fler böcker än det finns på närbibliotekets hyllor. Det gäller naturligtvis också andra, men det finskspråkiga utbjudet är ju mycket större. Man kunde säkert tänka sig att sänka beställningspriserna så att vissa kundgrupper inte behöver betala så mycket mer för att få läsa så mycket de vill.

I Helsingfors planerar man nu det nya centralbiblioteket. Jag drömmer om att det kunde bli en härlig plats där man kan ta emot kunder med olika behov. Det kunde finnas inga trösklar, och böcker och tidningar på alla möjliga språk. Det kunde även vara öppet dygnet runt, om man så vill. Och det kunde ha säkert lockat min pappa att komma in genom den vidöppna dörren.

Ei kommentteja »

Eva Isaksson on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Log in