Eva Isaksson

Evan kuva


Evan saa kiinni osoitteella eva.isaksson@vihreat.fi

Arkisto

Tasa-arvo

Tiedon tasa-arvo ja erityisryhmät

EsteettömyysTasa-arvo – 26. marraskuuta 2008

Suomen tietokirjailijat ry järjesti 20.11.2008 seminaarin “Tiedon tasa-arvo? Erityisryhmien tietokirjat”. Saatuani seminaarista mainoksen yhdistyksen jäsenpostin kanssa ja luettuani seminaarin alustusten otsikot päätin ilmoittautua, sillä sisältö vaikutti kiinnostavalta. Paikalle oli saapunut ilahduttavan monta tietokirjailijaa, joista monet näyttivät oppikirjailijoilta.

Stakesille tutkimusta mm. tulkkipalveluista ja muistisairaiden palveluista tehneen Päivi Topon alustus “Tiedon tasa-arvo” oli innostava. Topo pohti kuka määrittelee mitä tietoa tuotetaan ja miten sitä tuotetaan. Kenellä on pääsy tuotettuun tietoon? Tulkkipalvelujen käyttäjien omia kokemuksia kartoittanut Kuulo- ja puhevammaisten tulkkipalvelut (2000) oli Stakesin ensimmäinen esteetön verkkojulkaisu. Nyt sitä ei enää näytä löytyvän verkkoversiona.

Topo nosti esiin muistisairaat, joita koskevaa tietoa ei juuri ole tuotettu heidän omista lähtökohdistaan, vaan hoitajien ja omaisten lähtökohdista. Näin tuotettu tieto voi olla tehotonta, esineellistävää ja jopa väheksyvää.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri Reetta Kettunen korosti samassa hengessä, että tietoa pitäisi pystyä paitsi vastaanottamaan myös tuottamaan itse omalla kommunikointitavalla. Mikäli ei ole mahdollista toimia tiedon tuottajana, ei ole mahdollista toimia yhteiskunnassa.

Vammaisten tietokirjallisuus

Selkokirjallisuutta esitteli Leealaura Leskelä Selkokeskuksesta. Tätä aineistoa tarvitsevia on paljon: mm. eri tavoin vammaiset, dyslektikot, monet ikäihmiset, suomea huonosti osaavat tai lukemaan tottumattomat henkilöt, mielenterveyskuntoutujat ja koululaiset - arvion mukaan 4-7% suomalaisista. Selkokirjallisuutta on valtiontuella julkaistu parisataa nimekettä noin 30 vuoden ajanjaksolla.

Selkokieltä voi opetella kursseilla, mutta sitä voi myös itseopiskella. Selkeästi kirjoitettaessa tulee välttää upotettuja sivulauseita - tosin pelkkiä päälauseita sisältävä teksti on sekin vaikea hahmottaa. Tekstin ulkoasukin on tärkeää: kirjasinkoon tulee olla riittävä, tekstin ilmavasti ladottua ja oikealta liehureunaista.

Näkövammaisten kirjasto Celia toimii myös aineiston tuottajana. Siinä ominaisuudessa se ei toimi kustantajana, vaan muiden julkaisemien tekstien muokkajana näkövammaisten käyttämiin muotoihin: Daisy-laittein käytettäviksi äänikirjoiksi, pistekirjoitukselle ja myös elektroniseen, tietokoneella käytettävään muotoon. Vajaat puolet Celian tuottamasta aineistosta on tietokirjallisuutta. Jo käytöstä poistuneisiin äänikasetteihin verrattuna standardoitu, rakenteinen Daisy-teknologia on merkinnyt huomattavaa parannusta aineiston selailtavuuteen.

Viittomakielisten tietokirjallisuus on vääjäämättä videomuotoista, vaikka jotain yrityksiä onkin ollut kehittää painettavia versioita viittomista (esim. Sutton Sign Writing, HamNoSys). Opetusministeriön ehdotuksen (2007) mukaan Kuurojen liitto huolehtisi perustettavan Viittomakielisen kirjaston toiminnasta, joka olisi alkanut 2008. Näin nopeasti asia ei kuitenkaan näy edenneen.

Muita erityisryhmiä

Seminaarin toisessa osassa käsiteltiin muiden erityisryhmien tietokirjallisuutta. Vankilassa tarvittava tietokirjallisuus tukee vankeja heidän vapautumisen jälkeisessä työllistymisessään ja arkielämässään. Luki-Tuki sisältää mm. tähän tarkoitukseen sopivia julkaisuja.

Romanien keskuudessa on puhuttu sana ollut vallassa. Tiedetään romanivanhuksia, joiden muistissa on valtava määrä muiden romanien elämänkokemuksia. Tämä muistieto pitäisi saada talteen. Tekeillä on romanien historia Suomessa 1500-luvulta tähän päivään romanien omasta näkökulmasta.

Seminaarissa käsiteltiin myös saamenkielistä tietokirjallisuutta, tosin valitettavan luettelomaisesti. Sen kohdalla korostui rahoituksen puute. Lasten saamen kielellä julkaistun tietokirjallisuuden puute on epäkohta.

Maahanmuuttajien tietokirjallisuudessa keskeisellä sijalla ovat oppikirjat. Maahanmuuttajat ovat kuitenkin niin heterogeeninen ryhmä, että kaikille soveltuvia oppikirjoja on haasteellista tehdä.

Ei kommentteja »

Sateenkaari hyllyssä 2

Tasa-arvo – 24. lokakuuta 2008

Jatketaanpa sateenkaarikirjojen jäljittämistä. Missä seksologian hyllyluokasta aikaisemmin löytämämme HelMet -kirjastojen seksuaali- ja sukupuolivähemmistökirjat ovat? Jos otetaan mukaan koko pääkaupunkiseutu, niin tältä tilanne näyttää:

osuus
 
niteitä / 10 000
asukasta
Helsinki 58% 3,7
Espoo 22% 3,3
Vantaa 18% 3,6
Kauniainen 2% 10,5


lue lisää »

Ei kommentteja »

Sateenkaari hyllyssä

Tasa-arvo – 22. lokakuuta 2008

Olen kirjastoissa käydessäni tarkistanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsittelevien kirjojen tilanteen seksologian hyllyluokassa - ja vain siinä, sillä kirjaston koko kokoelman läpikäyminen on hiukan turhan iso tehtävä. Miltä tilanne näyttää kirjastoluettelon puolella?

Kuva seksologian hyllyluokasta

Oletetaanpa, että luetteloijat ovat antaneet Helsingissä kirjalle seksologian luokituksen 613.6. Jos haetaan näitä kirjoja HelMet-kirjastoluettelosta ja rajoitutaan Helsingin kirjastojen suomenkielisiin kirjoihin (ko. rajoitus on tehtävän kohtuullistamiseksi, jottei urakka kasvaisi heti kovin suurisuuntaiseksi ja yli voimieni) niin saadaan vajaat neljäsataa nimekettä. Niistä voi sitten kerätä koriin ne, jotka tietää/arvaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsitteleviksi. Minun arvauskyvylläni nimekkeitä kertyi 42 kappaletta.

Eli: ehkä 42 suomenkielistä tietokirjaa Helsingin kirjastoissa.

Missä kirjat ovat? Kerätään sijaintitiedoista taulukko. Saadaan tulokseksi 220 nidettä, jotka ovat siellä täällä lähikirjastoissa. Joissakin pienissä kirjastoissa (esim. Suomenlinna) ei ole yhtäkään, kun taas Pasilassa (pääkirjasto) on 26 nidettä sekä vielä 8 nidettä kirjavarastossa. Kalliossa on 19 nidettä, Rikhardinkadulla 17, Itäkeskuksessa ja Töölössä 15. Oulunkylässä on 12, Vuosaaressa 10, Kannelmäessä 9, Pukinmäessä ja Viikissä 8.

Sitten mennään pienempiin lukuihin ja ollaan vahvasti lähiöissä: Arabianranta ja Herttoniemi 7, Paloheinä 6, Kontula ja Munkkiniemi 5. Neljän niteen kirjastoja ovat Etelä-Haaga, Käpylä, Laajasalo, Lauttasaari, Malmi ja Pohjois-Haaga. Kolme löytyy Puistolasta, Tapulikaupungista ja Vallilasta. Kaksi on Jakomäessä ja Roihuvuoressa. Lopuksi on viisi kirjastoa ja kirjastoauto joista löytyy yksi.

Eli: Puolet 220 niteestä on puolessa tusinassa isoimmassa kirjastossa.

Kun kirjastossa menee hyllyn luo, kuten Paloheinän hyllyä esittävästä kuvasta huomaa, ei voi tietää onko kirjoja lainassa vai ei. Tilanteen näkee kirjastoluettelosta. Edellä mainituista 220 niteestä lainassa tai muuten liikenteessä oli 74 nidettä. Hyllyssä oli 142, kadonneita 3 ja yksi nide korjattavana. Lainassaoloastetta voidaan pitää aika hyvänä, selvästi näitä kirjoja luetaan.

Eli: kolmasosa niteistä oli lainassa. Näitä kirjoja käytetään!

Mutta onko tilanne kaikkialla sama? Ei suinkaan. Kuten yllä jo todettiin, Pukinmäen kaikki viisi nidettä olivat paikoillaan. Pääkirjastossa jossa kirjoja riittää, muutama oli lainassa, ja yleensäkin niitä oli kirjastokohtaisesti enemmän hyllyssä kuin lainassa. On kuitenkin yksi varsin vaikuttava poikkeus, Kallio. Siellä 14 nidettä oli lainassa ja hyllyssä vain viisi. Kuulostaa siltä että Kalliossa on liian vähän alan kirjoja! Kalliossa asuvat, ehdottakaa hankittavaksi lisää!

Eli: Kalliossa lähes kolme kirjaa neljästä oli lainassa.

En ole sen tarkemmin tilastoinut yksittäisiä nimekkeitä, mutta voin kertoa mikä on se yksi kirja joka on lähes jokaisessä kirjastossa. Se on Marja-Leena Parkkisen Ulos kaapista. Yksikään toinen nimeke ei nauti samanlaista suosiota kirjastohankintoja tekevien keskuudessa!

1 kommentti »

Vantaa ja Rovaniemi

Tasa-arvo – 2. lokakuuta 2008

Johanna Korhosen osaksi Almamedian taholta tullut kohtelu kuulostaa selkeästi yhdenvertaisuuslain vastaiselta. Olen Almamediassa työskentelevältä ystävältäni kuullut, että lehtitilauksia on jo peruutettu, syynä “Telanne”.

Itse kunnallisvaaliehdokkaana mietin sitäkin, mitä ihmeen tekemistä kumppanin kuntavaaliehdokkuudella on asian kanssa. Pitäisikö oman tyttöystäväni nyt huolestua työpaikallaan luotettavuudestaan - siitäkin huolimatta ettemme tietääkseni äänestä samaa puoluetta?

Kummalliseksi puolison kunnallisvaaliehdokkuuteen vetoamisen tekee mm. se, että kunnilla on perustuslaissa turvattu itsehallinto. Korhosen puoliso on ehdolla Vantaan kaupunginvaltuustoon. On vaikea kuvitella, miten puolison osallistuminen kunnallisen demokratian toteutumiseen Vantaalla voisi vaikuttaa Lapissa ilmestyvän lehden päätoimittajan työhön - yhtä vähän kuin voin kuvitella oman ehdokkuuteni vaikuttavan tyttöystäväni työhön parinsadan kilometrin päässä Helsingistä.

Ei kommentteja »

Eva Isaksson on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Log in