Eva Isaksson

Evan kuva


Evan saa kiinni osoitteella eva.isaksson@vihreat.fi

Arkisto

Esteettömyys

Kulosaaren kirjasto

Kirjastovierailut – 23. lokakuuta 2008

Plussaa: Avarat tilat
Miinusta: Nuorten hylly?

Kulosaaren kirjasto löytyy koulun sivurakennuksesta, jossa se on toiminut vuodesta 1966. Koruton julkisivu ei lupaa kovin hyvää. Merkittyä invaparkkia ei ole, vaikka sisäänkäynnin luo kyllä pääsee autolla. Etuovi on aukivedettävä.

Sisään tultua totuus 1960-luvun kirjastosta muuttaa muotoaan. Kulosaaren kirjasto on sisältä oikein hieno. Vaikka tila on pieni, niin siitä huolimatta se vaikuttaa varsin avaralta. Hyllyjen välissä mahtuu liikkumaan. Kirjastohuone on hyvin korkea, mutta tyylikkäät hyllyt yllättävän matalat.

Sisäänkäynnin lähellä on tavallinen wc, inva-wc:tä ei ole. Yleisopasteita ei tämänkokoisesta kirjastosta löydä.

Asiakkaiden käyttöön tarkoitetut päätteet ovat kaikki matalalla, mutta lainausautomaatti pelkästään seisten käytettävä. Valaistus on varsin hyvin toteutettu, valaisimet ovat suorastaan tyylikkäitä.

Isotekstiset kirjat löytyvät pienen haeskelun jälkeen teemoittaisten kokoelmien parista, äänikirjat puolestaan ovat musiikki- ja videokokoelmien yhteydessä.

Seksologiahylly on pienimpiä näkemiäni. Hyllyssä on kaiken kaikkiaan kahdeksan teosta, joista yksi käsitteli seksuaalivähemmistöjä. Volttia ei tästä kirjastosta löydy.

Kielivalikoima oli kirjaston pienuudesta huolimatta kohtalainen, ja ruotsinkielistä kirjallisuutta oli täällä enemmän kuin keskivertokirjastossa.

Etsimälläkään en löytänyt nuorten hyllyä. Käydessäni lauantaina alkuiltapäivästä paikalla oli lapsia ja aikuisia.

Ei kommentteja »

Tapanilan kirjasto

Kirjastovierailut – 22. lokakuuta 2008

Plussaa: Kodikas
Miinusta: Ahdas sisäänkäynti, ahtaus sisällä

Tapanilan kirjasto kuuluu kaupungin vanhoihin kirjastoihin, mutta nykyisellä paikallaan Urheilukeskuksen yhteydessä se on toiminut vuodesta 1978. Kirjasto on täällä verraten syrjässä, eikä sitä kovin helposti löydä ellei saavu oikeasta suunnasta. Oikea sunta puolestaan sisältää melkoisen nousun. Alaparkkipaikan suunnasta saapuva kohtaa olympiaurheilutason luiskat. Ylemmälle invaparkkipaikalle pysäköivä joutuu myös nousemaan ylämäkeä. Käydessäni täällä nousuluiskia käytettiin mopolla pöristelyyn.

Kirjaston sisäänkäyntiä ei todellakaan ole suunniteltu liikuntaesteisille sopivaksi. Luiskan virkaa toimittaa vanerinen irtoluiska. Kestäisiköhän se sähköpyörätuolin? Luiskan ylittänyt joutuu pujottelemaan sisään pylvään ohi. Varsinkin sisempi oviaukko on todella ahdas.

Ahtaus jatkuu sisällä kirjastossa. Henkilökunnan mukaan täällä käy säännöllisemmin yksi pyörätuolin käyttäjä, jolle raivataan tarvittaessa reitti hyllyjen luo. Hyllyjä on sekä matalia että korkeita, ja etenkin vaikuttavan runsas dekkarihylly lukeutuu korkeisiin.

Kirjastossa ei ole inva-wc:tä. Tilat vaikuttavat siltä mitä ne ovatkin eli aivan eri käyttöön suunnitelluilta. Katto on matalalla ja loisteputket ovat enimmäkseen paljaat. Tänne voisi kuvitella jumpparyhmän.

Päätteet ovat löytäneet paikkansa kirjaston aulatilasta ja ne ovat yhtä lukuunottamatta matalalla. Itselainauspääte on kuitenkin samalla lailla hankala kuin muissakin kirjastoissa: kortinlukulaitteeseen ei ulotu ellei seiso.

Äänikirjat ja isotekstiset kirjat löytyvät vasta etsiskelemällä. Edelliset löytyvät ikkunanlaudalta, isotekstiset hiukan piilosta - viihdekirjojen luota alahyllyltä. Äänikirjoja ei kuulemma lainata paljon. Ehkä lainaajat eivät löydä niitä, tai sitten he eivät löydä kirjastoon? Näkövammaisen ei varmasti ole helppo tulla tänne.

Kirjaston kielivalikoima on suppea, englanninkielisten lisäksi löytyy muutama venäjänkielinen kirja. Vieraskielisiä lehtiä on pari kappaletta. Kirjastoon ei tule Volttia, eikä seksologian hyllyssä ole ainoatakaan teosta seksuaalivähemmistöistä.

Kirjaston lasten osasto on varsin laaja ja käsittää jopa kolmanneksen koko kirjastosta. Nuorten nurkkaus on erotettu lukusalista hyllyllä. Nurkassa voi periaatteessa istua omassa rauhassaan.

Kirjaston käyttäjistä huomaa että sijainnistaan huolimatta tämä on suosittu olohuone lehtien lukuun ja päätteillä istumiseen. Kirjastossa käy kaiken ikäisiä, viikonloppuisin kokonaisia perheitä. Lasten osasto on ahkerassa käytössä.

Ei kommentteja »

Ylämäkeä kirjastoon

Esteettömyys – 21. lokakuuta 2008

Tarkastamme Tapanilan kirjastoa


Tapanilan kirjastoon saapuvan pyörätuolin käyttäjän täytyy olla olympiaurheilija. Pihan jyrkät nousut ja luiskat nimittäin edellyttävät poikkeuksellisia nousuvoimia. Urheilukeskuksen vieressä toimivan lähikirjaston tarkasti kirjastonhoitaja Eva Isaksson (vihr.) tukijoukkoineen.

Etuovelle saakka selvittyään sisään pyrkijä kohtaa vanerisen luiskan ja joutuu jännittämään kestääkö se painavan pyörätuolin. Ovesta sisään pääseminen on haaste, sillä oviaukko on poikkeuksellisen ahdas.

Pienessä kirjastossa on puolen päivän maissa vielä hiljaista. Avulias kirjastovirkailija on heti valmis neuvomaan tulijoita. Esteettömyystarkastajat kumminkin torjuvat avuntarjouksen. Isaksson antaa tukijoukoilleen tiukan etsintätehtävän. Missä ovat kirjaston äänikirjat ja isotekstiset kirjat?

Tarkastukseen rientävät kanssaehdokkaat, tieteiskirjailija J. Pekka Mäkelä ja Jari Marjanen. Mäkelä löytää äänikirjat nopeasti ikkunanlaudalta. Marjanen sen sijaan joutuu pujottelemaan. Hyllyn reunasta löytyy vihje: isotekstiset kirjat on siirretty viihdekirjojen viereen. Mutta missä on viihdekirjallisuuden hylly?

Isaksson tietää kokemuksesta että erityisaineistoja saa usein hakea. Hän on tarkastanut lähes jokaisen Helsingin 36 lähikirjaston esteettömyyden. “Suomenlinnaan on tarkoitus mennä myöhemmin.”

Vanhat kirjastot kunnossa

Useimmissa kirjastoissa esteettömyys on kohtalaisessa kunnossa. Ehkä suurin haaste on kirjastojen ahtaus. Liikkumatilasta tingitään usein tietokonepöytien ja vitriinien hyväksi, kun kirjastojen tehtäväkenttä kasvaa. Tapanilan kirjastossa käy säännöllisesti liikuntavammainen asiakas, jolle täytyy kirjaimellisesti raivata tie hyllyjen luo.

Helsingin vanhat kirjastorakennukset - Kallion ja Rikhardinkadun kirjasto - osoittautuivat tarkastuksissa kiitettävän esteettömiksi. Molempiin on rakennettu hissi jolla pääsee kaikkiin kerroksiin. Kaupungin esteellisin kirjastokin löytyi tarkastuksissa. “Roihuvuoren kirjasto on todella kaunis, mutta liikuntavammaisilta ehdottomasti kielletty.”

Perinteiset sokkeloiset kirjastot korkeine hyllyineen ovat kuitenkin muutostilassa. Kirjastot pyrkivät yhä enemmän kohtaamaan asiakkaansa näiden omilla ehdoilla. Kirjastojen Kotipalvelu tuo aineistoja kotiin saakka ikääntyneille, jotka eivät itse pääse kirjastoon. Myös Tapanilan kirjastoon on luvassa remontti, joka toivottavasti poistaa joitakin sen esteistä.

Kaikkoavatko nuoret?

Vuorossa on tarkastuksen yhdenvertaisuusosuus. Onko tässä kirjastossa aineistoa seksuaalivähemmistöistä? Seksologian osastoa ei ole merkitty erikseen. Tukiryhmäläinen Merja Asumaa poimii hyllystä teoksen “Suutelun taito” ja kysyy onko kyseessä lastenhoito-opas, kuten hyllyopaste väittää. Homokirjoja ei tarkastuksessa löydy.

Tarkastus etenee kirjastojen kipupisteeseen, nuorten nurkkaan. Nuorten asiakkaiden määrä on ollut laskusuuntainen. Monella kirjastolla on usein nuorille tarjolla vain yksi hylly lastenosastolla.

Nuoria ei keskipäivän aikaan kirjastossa näy, joten Mäkelä ja Marjanen testaavat nuorten nurkkauksen. Tässä kyllä voisi kuvitella istuvansa kaikessa rauhassa. Asumaalla on itsellään teini-ikäinen poika. Käykö hän kirjastossa? Asumaa vastaa ensin myöntävästi, mutta liennyttelee sitten: “Harvakseltaan.”

1 kommentti »

Paloheinän kirjasto

Kirjastovierailut – 21. lokakuuta 2008

Plussaa: Parkkipaikka
Miinusta: Valaistus, nuorten osasto

Paloheinan kirjasto sijaitsee palvelukeskittymässä rauhallisella asuntoalueella. Kirjaston sijainti on erinomainen ja yleisvaikutelma sijainnista idyllinen.

Kirjaston edellessä on parkkialue, ja selkeästi merkitty invaparkkiruutu on lähimpänä sisäänkäyntiä. Etuovelle mentäessä on lievää nousua. Ulko-ovi on yhteinen terveyskeskuksen kanssa. Se on tavallinen vedettävä ovi tuulikaappeineen. Kirjastoon mennään erillisestä ovesta, jota pidetään kiinni.

Kirjaston opasteille voi antaa risuja ja ruusuja. Hyllynpäätyopasteet ovat kiiltävällä läpinäkyvällä pohjalla eivätkä erotu niin hyvin kuin pitäisi. Kirjaston eri osiin osoittaa hauska tienviitta. Paloheinän kirjastossa on panostettu kirjojen esillepanoon, ja kävijän sormet syyhyävät tarjolle nostettujen teosten ohi kulkiessa.

Yhdessä tasossa sijaitsevassa kirjastossa on varsin väljästi liikkumatilaa, mutta se valitettavasti kostautuu hyllyjen korkeutena. Myös valaistuksessa on paikoitellen puutteita. Loisteputkivalaistus on murrettu kauniilla ritilällä, joka tekee tästä kirjastosta tunnelmallisen. Tätä on täydennetty kohdevalaisimin, mutta kaikkialle niitä ei ole riittänyt.

Naisten WC toimii myös inva-wc:nä. Kirjaston asiakaspäätteet ja tietokoneet on sijoitettu matalalle - onko täällä seisten käytettäviä koneita ollenkaan? - mutta tässäkin kirjastossa itsepalvelulainaus on vain seisoville.

Isotekstiset ja äänikirjat löytyivät kun niitä ensin hiukan haeskeli. Aineiston kielivalikoima oli suppeahko. Seksuaalivähemmistöjä käsittelevää kirjallisuutta löytyi seksologiahyllystä viisi kappaletta, lehtihyllyssä ei näkynyt Volttia.

Nuorille ei täällä ollut omaa tilaa, tai en ainakaan löytänyt sellaista. Löytämäni nuorille suunnattu aineisto oli sijoitettu lastenosastolle. Kirjastossa oli käydessäni runsaasti lapsia ja edellä olevasta huolimatta nuoriakin.

1 kommentti »

Pohjois-Haagan kirjasto

Kirjastovierailut – 20. lokakuuta 2008

Plussaa: Olohuonemainen
Miinusta: Ahdasta, isotekstiset hajallaan

Huomasin Pohjois-Haagan kirjaston ensimmäisen kerran tullessani viime talvena Pohjois-Haagaan lähijunalla ja kävellessäni sattumalta kirjaston ohi. Muistan jo silloin ajatelleeni että kerrostalon sivusiivessä pimeässä loistava kirjasto on varsin hyvällä paikalla, vaikkei sijaitsekaan isomman asiointikeskittymän yhteydessä.

Kirjastolla on muutama asiakaspysäköintipaikka talon parkkialueella, mutta uusi tulija ei helposti hahmota niiden sijaintia. Erillistä merkittyä invapaikkaa ei ole. Pyörätuolilla pääsee sisään parkkipaikan suunnasta käytävää pitkin, etuportaat ylitetään kohtuullisella metalliluiskalla. Ulko-ovi ja tuulikaapin ovi ovat aukivedettäviä. Molemmat olivat lämpimänä syysiltana avoinna.

Kirjasto on pienemmästä päästä, lähinnä olohuonemainen. Sen huomaa runsaasta istumatilasta - täällä on hyllyjen lomassa tuoleja lukijoille. Se tekee kirjastosta paikoitellen myös ahtaan tuntuisen. Yleisopasteita ei pienuuden vuoksi ole, sen sijaan hyllyjen päädyissä on hauskat kuvitetut opasteet.

Löysin äänikirjat kohtalaisen kiertelyn jälkeen, mutten isotekstisiä kirjoja. Kirjastonhoitaja kertoi, että ne on täällä hajautettu muun kokoelman joukkoon.

Tietokoneet ja asiakaspalvelulaitteet olivat täällä melko korkealla, matalampia löytyi nuorten puolelta. Lainaus- ja palautusautomaatit löytyvät heti sisääntullessa ulko-ovea vastapäätä. Nämäkin edustavat pyörätuolilla tulijan kannalta hankalaa ellei peräti mahdotonta kurottelua vaativaa suunnittelua.

Valaistuksena kirjastossa ovat loisteputkien lisäksi riippuvat valaisimet. Kirjasto loistaa pimeässä ulospäin kuin lyhty, ja sen käyttäjät näkyvät ikkunasta hyvin kadulle.

Kirjaston kielivalikoima oli hiukan laajempaa venäjänkielisten kirjojen kokoelmaa lukuunottamatta varsin tavanomainen. Seksuaalivähemmistöjä käsitteleviä kirjoja oli kirjaston kokoon nähden varsin hyvin ja niitä oli jopa asetettu kiitettävästi esille.

Illalla seitsemän aikaan kirjastossa oli runsaasti aikuisia ja muutama nuori. Nuorten kirjallisuus on asetettu erityisen ahtaaseen omaan hyllyväliinsä. Sinänsä nurkkauksessa oli varsin miellyttävä oma tunnelmansa, jos sinne vain mahtuu seisomaan.

Ei kommentteja »

Oulunkylän kirjasto

Kirjastovierailut – 17. lokakuuta 2008

Plussaa: Selkeät opasteet
Miinusta: Paikoitellen ahdasta

Oulunkylän kirjasto sijaitsee monien muiden lähikirjastojen tapaan kaupunginosan muiden palveluiden lähellä, joten sinne on helppo tulla. Kirjaston pihalla on asiakasparkkipaikkoja, joita tosin ei ole erikseen merkitty.

Vaikka ovi on tavallinen auki vedettävä ovi, se on leveä, ja tuulikaappi on poikkeuksellisen pitkä. Täällä mahtuu etenemään. Ulko-oven kynnys on tavallista korkeampi, mutta sen madallus on tehty hyvin, hiukan tavallista pidemmällä kynnyksen madaltimella.

Kirjasto ansaitsee kiitosta myös keskitasoa selkeämmistä opasteistaan. Yleisopasteet näkyvät hyvin, ja lisäksi sisääntulija löytää varsin selkeän ja riittävän kokoisen yleiskartan kirjaston eri osista.

Yhdessä tasossa sijaitsevassa kirjastorakennuksessa on kohtuullisesti tilaa. Hyllyjen välit ovat väljät, mutta erilaiset telineet ja kirjakärryt kapeuttavat reittejä. Käydessäni kirjastossa loppuiltapäivästä hyllyjen lomassa asioi mm. lastenvaunuja työntelevä asiakas.

Valaistus on melko tasainen ja tulee enimmäkseen loisteputkista. Isotekstiset ja selkokirjat löytyivät kaunokirjallisuuden puolelta, äänikirjat erikseen musiikin ja videoiden läheltä. Tämä kuvastaa varmaan Oulunkylän kirjaston pyrkimystä kokeilla kirjaston uudenlaisia, asiakaslähtöisempiä lähestymistapoja, joka heijastuu myös aineiston ryhmittelyyn.

Lainausautomaatteja ei tässäkään kirjastossa pysty kunnolla käyttämään pyörätuolista käsin, mutta asiakaspalvelupäätteitä kyllä löytyy eri korkeuksille sijoitettuina. Inva-wc on yhdistetty naisten wc:n kanssa.

Kirjaston kielivalkoima oli tämän kokoiselle kirjastolle tyypillinen eli keskisuppea. Voltti-lehteä ei tähän kirjastoon tule, muuten seksologia-luokan kohdalla oli kyllä kiitettävästi seksuaalivähemmistökirjoja. Joku asiakas näkyi työntäneen Lesbokirjan nurinpäin hyllyyn.

Kirjastossa oli käyntihetkellä runsaasti kaiken ikäisiä asiakkaita. Nuorten omilla tiloilla kirjasto ei juhli, sillä nuorten osasto ei erotu kovin hyvin lastenosastosta jonka yhteydessä se on. Kirjastossa oli kuitenkin nuoria asiakaspäätteitä käyttämässä.

Ei kommentteja »

Kontulan kirjasto

Kirjastovierailut – 14. lokakuuta 2008

Plussaa: Väljyys
Miinusta: Inva-wc puuttuu, HelMet-päätteet

Kontulan kirjasto löytyy kuulun Kontulan ostoskeskuksen laidalta. Se on rakennettu 1975. Erillistä invaparkkia ei näy, sillä ostoskeskuksen alueella liikutaan jalkaisin.

Kirjasto on yhdessä kerroksessa ja sisään mennään tavanomaisesta vedettävästä ovesta. Sisällä kävijä ei voi kuin hämmästellä kirjaston avaria sisätiloja. Täällä on todella väljää. Valaistuksena on kirkas loisteputkivalaistus.

Opasteet löytyvät hyllynpäädyistä, yleisopasteita en huomaa juuri muualla kuin lainaustiskillä. Isotekstisten ja äänikirjojen hyllyopasteen edessä on sen osittain kätkevä Bestseller-teline.

Inva-wc:tä kirjastosta ei löydy. Tavallisten vessojen ovet ovat varsin kapeat. Itsepalveluautomaatit ovat nekin hankalia käyttää pyörätuolista, enkä löydä mistään istumakorkeudelle sijoitettua HelMet-päätettä.

Vieraskielistä aineistoa, erityisesti venäjänkielistä on kohtalaisen paljon. Lehtihyllystä ei löydy Volttia, mutta osastossa “seksi” on keskimääräiseltä vaikuttava valikoima seksuaalivähemmistökirjoja.

Kirjastossa oli siellä illalla käydessäni aikuisia ja yksi nuori. Nuorten vähyyttä saattaa selittää aivan kirjaston vieressä sijaitseva nuorisotalo. Nuorten osasto on aivan sisäänkäynnin vieressä. Sen luona on viihtyisä istuinryhmä, johon joku asiakas näkyi jättäneen tyhjän juomatölkin.

Ei kommentteja »

Roihuvuoren kirjasto

Kirjastovierailut – 14. lokakuuta 2008

Plussaa: Ulkonäkö
Miinusta: Helsingin esteellisin kirjasto?

Roihuvuoren kirjasto sijaitsee Porolahden peruskoulun vieressä. Kävin täällä viimeksi 1960-luvulla koulun silloisessa hammashoitolassa, mutta tämä oli ensimmäinen käyntini tässä kirjastossa.

Vuonna 1958 valmistunut kirjastorakennus lienee vahvasti ehdolla Helsingin esteellisimmäksi sarjassaan. Kirjasto on toki hyvin viehättävä vanhanaikaisine portaikkoineen ja puisine kirjantukineen. Menneen ajan tunnelma on vahva. Siitä eivät pyörätuolin käyttäjät pääse nauttimaan, sillä kirjastoon ei todellakaan pääse muuten kuin omin jaloin. Ulko-ovelta kirjastoon nousevien portaiden määrä, hissittömyys ja kirjastotilan tasoerot pitävät tästä huolen.

Koska kirjasto on rakenteellisesti näinkin esteellinen, mitään esteettömyysratkaisuja ei ole ilmeisesti edes yritetty tehdä. Täältä puuttuu invaparkki, luiskat, hissit, inva-wc - näin ollen lienee turha huomauttaa, ettei lainausautomaatillekaan pääsisi. Kirjaston ainoa asiakas-wc on pienin ja hankalin missään lähikirjastossa näkemäni.

Ne asiakkaat jotka kirjastoon pääsevät, viihtyvät täällä varmaan hyvin. Arki-iltana kirjasto kuhisi eri ikäisiä käyttäjiä.

Kirjaston opasteet ovat varsin vaatimattomat, koska tilakin on pieni. Yleisopasteita on melko turha etsiskellä. Selkokirjat ja äänikirjat löysin hyllyt lävitse kierrellen. Lasten osasto on erillisessä huoneessa, nuorten kirjat omalla kapealla käytävällään. Nuoriakin paikalla näkyi pari kappaletta.

Valaistuksena olivat perinteiset loisteputket, jotka sopivat tällaiseen tilaan tyylillisesti hyvin. Tila vaikutti kuitenkin hälyisältä - palvelutiskiltä kuului jatkuvaa kolinaa joka kaikui kirjaston toiseen päähän asti.

Vieraskielisen aineiston valikoima oli kirjaston koon vuoksi varsin suppea. Seksologian osastoa ei ollut merkitty mitenkään, seksuaalivähemmistökirjoja löytyi hyllystä kuitenkin kolme kappaletta. Voltti ei kuulu tämän kirjaston lehtivalikoimiin.

Ei kommentteja »

Jakomäen kirjasto

Kirjastovierailut – 12. lokakuuta 2008

Plussaa: Tunnelma
Miinusta: Korkea kynnys, liikaa kalusteita

Jakomäen kirjasto löytyy läheltä ostoskeskusta, 1970-luvulla rakennetusta yksikerroksisesta tiilitalosta. Invaparkkipaikkaa en huomaa. Jyrkähköjen portaiden lisäksi kirjastoon pääsee loivaa sivukujaa pitkin.

Ulko-ovet ovat tavanomaiset auki vedettävät - eivät erityisen raskaat. Sen sijaan kynnys on haasteellinen sillä se on varsin korkea. Kynnykseen on tehty tukeva metallinen loivennus tilannetta helpottamaan. Erillistä inva-wc:tä ei ole.

Kirjasto on pieni mutta kodikkaan tuntuinen. Yleisopasteita ei juuri näkynyt, mutta hyllyjen päissä oli tämän kokoiseen kirjastoon riittäviltä vaikuttavat opasteet. Niiden avulla esimerkiksi isotekstiset ja äänikirjat löytyivät ilman erillistä etsiskelyä. Valaistuksena ovat vanhanmalliset kirkkaat loisteputket.

Tila on käytetty melko tarkkaan, silti hyllyvälit olivat melko väljät. Joka puolela löytyi tuoleja yms. jotka söivät tätä väljää tilaa ja hankaloittavat esteetöntä liikkumista. Kirjastossa on yksi matalalle sijoitettu HelMet-pääte, ja muitakin matalalle sijoitettuja työskentelypisteitä. Lainausautomaatti on sijoitettu niin, että sitä on pyötätuolista hankala käyttää.

Kielivalikoiman kohdalla huomiota herättävät venäjänkieliset lehdet ja kirjat. Sen sijaan seksuaalivähemmistökirjoja löytyi seksologian kohdalta yksi ainoa, eikä kirjastoon tule Volttia.

Nuorten osasto löytyy täällä ovensuusta, erillään lastenosastosta. Kirjastossa näkyi perjantaina alkuiltapäivästä aikuisten lisäksi useita kouluikäisiä. Kirjasto vaikuttaa varsin vilkkaalta lähikirjastolta ja se on selvästi kaikenikäisten suosiossa.

Täällä käydessäni kirjastossa oli esillä näkövammaisille lapsille tarkoitettujen koskettelukirjojen näyttely.

Ei kommentteja »

Viikin kirjasto

Kirjastovierailut – 12. lokakuuta 2008

Plussaa: Invaparkkipaikat
Miinusta: Opasteet, palvelupäätteet

Viikin kirjasto jakaa tilansa osittain Viikin tiedekirjaston kanssa. Molemmat sijaitsevat Helsingin yliopiston Viikin kampusalueella infotalossa. Viikin tiedekirjasto on tehnyt on tehnyt oman esteettömyysselvityksensä, jonka tuloksena mm. invaparkkipaikan merkintöjä selkiytettin. Tiedekirjaston sivuilta löytyy myös selkeät tulo-ohjeet.

Parkkipaikka on vastapäätä infotaloa. Sisään kuljetaan perinteisistä auki vedettävistä ovista, jotka tuntuvat melko raskailta. Ulkoa ei juuri huomaa että tiloissa toimii myös kaupunginkirjasto. Tiedekirjaston tilat on merkitty melko selkeällä opastekyltillä, vieressä sijaitseva kaupunginkirjaston kyltti on selvästi huomaamattomampi. Turvaportit on sijoitettu oviaukkoon nähden niin, että kuvittelisin pyörätuolilla sisään tulon vaativan pujottelemista.

Infotalon yleisopasteiden mukaan invavessa on talon pohjakerroksessa. Kiertelemällä löydän sen lopulta. Merkinnät ovat kuluneet tai luultavasti raaputettu pois niin että miesten vessan symbolilta puuttuu jalka ja naisten vessan hahmolta käsi. Yhdistetyn invavessan ja lastenhoitohuoneen ovesta ei (enää?) löydä inva-wc:n symbolia.

Korkeahkot, suoriin riveihin sijoitetut hyllyt luovat hiukan varastomaisen tunnelman. Niiden valaistuksena on matalalle ripustettuja loisteputkia. Hyllyt on sijoitettu väljästi, mutta opasteet ovat riittämättömät. Yleisopasteita on vähän, joten eri osastoja saa etsiskellä. Seisomakorkeudelle sijoitetun, ilmeisesti ainoan HelMet-päätteen luota löydän paperille tulostetun yleisopasteen.

Lainausautomaatit on sijoitettu hankalasti. On varmaan vaikea ylettyä lainaskortin viivakoodinlukijaan jos automaattia yrittää käyttää pyörätuolista - kädet eivät riitä.

Vieraskielinen aineisto on tavanomainen. Lehtiosastoa on hankala arvioida, sillä lehdet eivät ole esillä vaan mapeissa. Kirjastosta löytyy Voltti, ja seksologian osastolla (sen nimenä täällä on “seksikirjat”) hyllyssä on seitsemän seksuaalivähemmistöjä käsittelevää teosta.

Käydessäni kirjastossa puoliltapäivin paikalla oli pelkästään aikuisia kirjaston käyttäjiä. Nuorten osastoa täältä ei tuntunut löytyvän, tai en osannut hahmottaa sen sijaintia. Ehkä lastenosaston lähelle sijoitettujen fantasia- ja scifi-kirjojen oli ajateltu houkuttelevan nuoria?

Viikin yliopistokampus sijaitsee hyvien ulkoilureittien varrella, ja kirjastosta voi lainata vaikkapa kävelysauvat ja lähteä suoraan kirjastosta lenkille. Kirjastossa kävijä voi myös mennä kirjoineen istumaan roomalaiseksi puutarhaksi ristittyyn huoneeseen. Tällä käynnillä huomasin siellä vain puutarhurin hoitamassa kasveja.

Ei kommentteja »

Eva Isaksson on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Log in